Kylät
Pennabilli
Montefeltron pieni helmi
Olipa kerran kaksi kukkulaa nimeltään ”Penna” ja ”Billi” ja niillä linnat, jotka kurkoittivat toisiaan kohti 250:n metrin välimatkan päässä. Ne sijaitsivat 600:n metrin korkeudella kauniissa Marecchiajoen laaksossa. Jo etruskit olivat löytäneet tämän paikan. Penna-nimi tulee latinan nimestä ”Pinna” eli huippu ja Billi-nimi etruskien tulen jumalan ”Bili”-nimestä. Vuosisatojen kuluessa Pennabillistä pyyhältivät läpi kaikenlaiset heimot ja rodut: hunnit, vandaalit, ostrogootit ja tietysti roomalaiset panivat myös näppinsä soppaan. He hoitivat myös teiden rakentamisen. Grazie mille, kiitos roomalaisille. Linnoja hallitsivat herrat olivat lähtöisin eri suvuista, he himoitsivat lisää maita, mantuja ja rikkauksia eikä naapurisopu vallinnut.
Renessanssiajalla tosin monelta meinasi mennä hermot Malatesta-suvun itsepäisen hallitsijan Sigismondo Pandolfo Malatestan kanssa, joka yritti jatkuvasti saada kuppia nurin Urbinon kultturellilta herttualta Federico da Montefeltrolta. Pennabilli vaihtoi omistajia ripeään tahtiin kuin asunnot konsanaan ylikuumentuvilla asuntomarkkinoilla. Tältä ajalta on tosin jäänyt kivoja rakennuksia meille ihailtavaksi.
Leonardo da Vinci käyskenteli juuri tällä alueella tutkien maaperää, tehden muistiinpanoja ja suunnitteli keksintöjään myös toimeksiantona keski-Italian renessanssiajan hallitsijoille. Siinä samalla hän mietti maalauspuoltakin....mainio juttu oli kertakaikkiaan, että hän loi kauniin taustamaisemansa Mona Lisan tauluun juuri Marecchiajoen laaksosta, yhdistäen siihen "linnun silmin" monta maisemakohtaa. Tätä näkymää voimme ihailla Leonardon silmin nk. Renessanssiajan ulkoilmaparvekkeelta, kivuten Penna-kukkulalle, jos kunto kestää, ja palata ajassa taaksepäin n. 500 vuotta. Paluumatkalla voi virkistäytyä ihanassa jäätelöbaarissa ja palkita itsensä. Seuraa näitä kylttejä. Kerron paikan päällä lisää aiheesta!
Huipulta on hulppea näkymä alas Marecchiajoen laaksoon, mikä ei ole juurikaan muuttunut DaVincin ajoista. Ota lehtiö mukaan, ja luo oma matkamuistosi Mona Lisan näkymin. Infotaulussa on merkitty tarkkaan kukkulat, joki ja paikat, jotka Leonardo kutisti 3D-näöllään mestariteokseensa. Kapuaminen keskustan piazzalta on vaivan väärti!
Virpille tuli iho kananlihalle, kun kävi täällä ensimmäistä kertaa ja sain vielä haastatella tämän löydön tehnyttä Urbinon tutkijaprofessoria paikan päällä. Tulkaa tekin kokemaan ihanat kuumat (Italian lämpötila huomioon ottaen)väreet selkäpiissä.
Italialaiset rakastavat jutustella ja tavata toisiaan, torilla vaihdellaan viikon kuulumiset. Pennabillin toripäivä on vuoden ympäri lauantaisin ja keväällä toukokuussa, äitienpäivän aikaan, pidetään kukkatori. Uudet puskat ja flöörit vaan puutarhaan ja siitä se kesä lähtee! Tulkaa juttelemaan ja oppimaan samalla italiaa. Paikalliset ovat ystävällistä porukkaa.
Pennabilli on täynnä historiaa ja sen nupulakiviset kujat huokuvat nykyään rauhaa. Kissat vaeltavat täällä rauhassa ja nauttivat auringosta ja paikalliset taasen kesällä varjopaikoista. Katsele välillä myös ylöspäin, pysähdy ja tutki. Tämän vaakunan (stemma) kirjoituksen hakkasi pois seuraava valloittaja, Federico da Montefeltro ja nyt siinä komeilee hänen nimikirjaimensa sekä vuosiluku- yli 500:n vuoden jälkeen tunnelmasta on jäänyt vielä paljon jäljelle, koska Pennabillissä ei ole massaturismimeininkiä. Se on juuri tämän paikan yksi vetonaula. Voit vaeltaa rauhassa sen kujilla ja odottaa kohtaavasi vaikkapa Dalai Laman, hänkin on käynyt täällä. Tästäkin lisää paikan päällä !
Hymy on herkässä kun Suomiryhmä kirmaa kevätniityllä toukokuussa. Pennabilli taustalla. Kevät tuoksuu ja linnut laulavat ja jalka nousee kepeästi. Ihania haikkausreittejä kauniissa maisemassa.
Trekkingpoluilla on mukava istahtaa taukopaikassa. Pennabillissä on noin 2500 asukasta, joten tunnemme toisemme ja on mukava pyytää jotain piristystä matkan varrella asuvilta paikallisilta. Guerrino-herra tarjosi viiniä, virvokkeita ja torttua ja oli kiva rupatella.
Kivi on rakennusmateriaalina ehdottomasti suosituin Montefeltron seudulla, vielä tänäkin päivänä. Kallista ja hidasta, mutta kädenjälki säilyy vuosisatoja ja jopa tuhansiakin.
Yksi lempinurkkauksistani Pennabillin historiallisessa keskustassa. Kopio "Madonna del Parto" by Piero della Francesca. Hänkin varhaisrenessanssiajan mestareita, joka maalasi todistetusti tällä alueella. Pennabilli on ollut myös elokuvien kuvauspaikkana; Federico Fellinin filmien käsikirjoittaja, ystävä ja runoilija Tonino Guerra asui tässä viereisessä rakennuksessa. Nyt se on kotimuseona, tulkaapas kurkkaamaan sisälle.
Billi- huipulle on mukava kiivetä ja katsella alas Penna-kukkulalle. Täällä on toimiva nunnaluostari ja he voivatkin vilkutella piispalle, joka taasen asuu yläoikealla näkyvässä suuressa rakennuksessa. Vieressä on kirkkotaidemuseo. Käymisen arvoinen paikka. Kaukana vuorilla on Monte Zucca (n. 1260m merenpinnan yläpuolella), jolta Marecchiajoki saa alkunsa, laskien aina Adrianmereen, Riminille n. 90 km matkan. Upeat paikat käydä katsomassa ja kävelemässä sen lehtimetsissä.
Kesällä Pennabillissä pidettävät katutaiteilijoiden festivaalit keräävät porukkaa. Sen kohokohtana, juuri tästä kohtaa lähti hurjapää kävelemään 250 metrin matkan paljain jaloin nuoralla, yhdistäen symbolisesti kaksi kukkuloilla ollutta linnaa ja päästen Guinnesin ennätysten kirjaan. "Veni, vidi, vici" lainaten Giulio Cesaren sanoja.
