Perinteitä

Welcome 2024 !

Kulunut vuosi purkitetaan muistoihin ja uusi verkkaiseen tahtiin käymään, kuin viini konsanaan.

Mitä opin tästä vuodesta? Toivottavasti jotain. Vanha koira ei opi helposti uusia temppuja, mutta avoin asenne ja terve uteliaisuus auttavat elämässä. Italian oppaan tärkeä ominaisuus on löytää jotain erilaista ja ”nuovo” eli uutta, teille ihanille Italian faneille ja tänne halajaville turisteille. Sitä meillä on yllin kyllin tarjottavaksi. 

Italia on niin monimuotoinen maa, että olen aivan varma sen sijoittumisessa TOP 5- listalle maantieteellisesti pienten, mutta erityisesti historiaa, kulttuuria (tähän tungen mukaan myös kallisarvoisen ruokakulttuurimme), taidetta ja sen luonnon monimuotoisuutta ajatellen.

Kerron perinteistä, joita Italiassa pidetään yllä uuden vuoden vietossa. Minulta kysytään usein, mitä teemme uutena vuotena ja miten sitä juhlitaan Montefeltrossa. Italiassa on erilaisia traditioita pohjoisesta etelään, mutta nämä seuraavat ovat aika yleisiä monissa kodeissa.

Ruokakulttuuri on tärkeä juttu koko saapasmaassamme.  Italian muodon olisi mielestäni pitänyt olla lusikka; se heijastaisi paremmin tätä tärkeää ja erinomaista ruokakulttuuriamme. No, ovathan kauniit italialaiset nahkasaappaatkin aika hyvä Italian tunniste.

Kävin eilen ruokakaupassa haalimassa viimeisiä puuttuvia ruokia, ja hyllyt alkoivat olla tyhjillään PANDORO -kakkuosastolla. Pandoro on uuden vuoden MUST, panettonen ohella. Jokaisella on omat makumieltymyksensä, eikä makuasioista kiistellä Italiassa.  Pandoro voi olla "farcito" eli sen voi täyttää leikkaamalla sen siivuiksi ja levittämällä kerrosten väliin mitä haluaa; aina mascarpone-tuorejuustotäytteistä eri vivahteisiin hilloihin, Nutella-tai suklaamousse-herkkuihin tai mitä kukakin sinne sisään haluaa laittaa.  Siirtele siivuja akselin ympäri niin saat kauniin tähtimäisen lopputuloksen! Meillä se syödään aivan sellaisenaan, korkeintaan tomusokeria leijumaan päälle.
Suolainen Pandoro -versio on suosittu antipasto-eli alkupaloina. Siivujen päälle voi laittaa vaikkapa mortadellaa, crudokinkkua, majoneesipitoisia levitteitä, ricotta- tms. tuorejuustoja tai äyriäisiä ja kaviaaria.  Anna mielikuvituksen lentää!

Proseccopullo auki ja kuplivaa iloa kyydittämään iltaa. Perinteiden mukaan pullosta pitää tietysti kuulua kunnon pamaus kun korkki singahtaa (vähintään kattoon tai vieraan nenään, kuten minulle kerran kävi). Sivele myös korviesi taukset spumantella eli kuohuviinillä hyvää onnea tuomaan. Ehkä tämä parantaa kuuloa ? En tiedä mahdollisen hajuveden reaktiosta kuohuviinin kanssa, jätän tämän teille empiirisenä kokemuksena tarkasteltavaksi...”Kuohu-Gucci” voisi olla uusi hajuvesivillitys vuodelle 2024?

Uuden vuoden herkkua ovat myös cappellettipastat -erityisesti  Emilia-Romagnan alueellamme.  Pieniä ”hattupastanyyttejä” väännetään silmät ja sormet ristissä jo viikkoa ennen pakkaseen. Ostin omani naapurin rouvalta, joka sanoi, että hänellä vilistivät sadat cappellettinyytit silmien edessä unessakin ja näin ollen hän ei enää ”kestä” toteuttaa yhtäkään lisätilausta uudeksi vuodeksi.  Kilohinta on paljon korkeampi kuin normipastassa. Näiden teko vie aikaa. Myös niihin tuleva täyte on kallista. Mitä pienempi ”hattu”, sitä taitavampi tekijä, sanoi naapurin mummo Ada, kun hän opetti minulle niiden tekoa vuosia sitten, vilkaistessaan hymysuin vääntämiini ”jättisombreroihin”.  Ne ovat niin hyviä, että ainakin meidän perheessä ne menevät alas samaan tahtiin, kuin koiran hotkaistessa makupalan. Ei mitään ”järkeä” siis tehdä niitä itse, jos ei halua viettää mukavaa laatuaikaa esim. ystävien tai naapureiden kanssa niitä näperrellessä.  Trust me. Fidati. Lasagne kuuluu myös uuden vuoden pöytään, jos puhutaan pastaruoista eli PRIMO PIATTO pöydässä.
SECONDO PIATTO eli pääruoka: liharuoka on suosittu vuoristoalueellamme ja lisukkeena on AINA (sempre) uutena vuotena ”lenticchie” eli linssit. Meidän perheessä ne keitetään suolavedessä, jonka jälkeen kuullotan oliiviöljyssä valkospulin kynnen, lisään linssit ja hieman makoisia pieneksi silputtuja tomaatin paloja. Tuore rosmariini antaa myös kivan säväyksen. Nämä ovat siis ”contorno” eli lisuke esim. cotechino- tai jonkun muun zampone-liharuoan kanssa. Myös lihamureke eri täytteillä (sieni, tryffeli tms.) on perinteinen alueemme uuden vuoden ruoka.  Näiden kanssa sopii ruokajuomana vesi tai Sangiovese-punaviini. Linssit tuovat perinteen mukaan rahaa uudeksi vuodeksi, joten niitä pitää popsia ihan olan takaa juuri 31.12 yöllä. Varautta lupaavat myös punaiset granaattiomenan tai viinirypäleiden siemenet (popsi ihan rauhassa koko rypäle, se on paremman makuinen). Monet ostavat lohta eri muodoissa ja myös turskaa eli baccala´ Cenone-eli aaton iloksi.
Pennabillin kunnassa laitetaan pääaukiolle pitkä ”pergolato” eli katos viinirypäletertuista, ja niitä ei saa missään nimessä mennä napostelemaan ennen keskiyötä, muuten huono onni iskee koko vuodeksi. Kellon lyödessä keskiyöllä, asukkaat ja innokkaat vierailijat kävelevät jonossa tämän viinirypäletaivaan alla laittaen suuhunsa muutaman rypäleen. Näin hyvä onni seuraa, tai paremminkin, edeltää sinua koko vuoden. Ai kun ihanaa! Vähän kuin kävisi synninpäästössä kirkossa.  Eli osta myös viinirypäleterttu pöytään, niin ei tarvitse jonotella tuntikausia kylmässä kirkossa papin juttusille pääsyä.  Vihannekset kuuluvat aina Italian auringon alla kypsyneinä ruokapöytään, ja nyt onkin artisokkien aika. Ostin niitä ison nipun ja keitän ne höyryssä. Ne voi syödä vaikkapa sitruunamehulla ja oliiviöljyllä maustettuina tai täytettyinä, esim. raastaa Toscanan kuivaa leipää, sekoittaa persiljaa, pippuria ja oliiviöljyä. Laita ne uuniin hetkeksi gratinoitumaan.

Hedelmäpuolelta mainittakoon kauden merkittävimmät eli mandariinit, appelsiinit, nespole (mispeli), ananas, kiwi ja melograno eli granaattiomena tai myös juhlallinen ”caco mela” eli oranssi idän persimoni. Myös kuivatut hedelmät ovat pöydässä uutena vuotena. Korjatkaa jos meni käännökset päin mäkeä, kiitos.

Pukeutuminen ja värit: muista laittaa jotain punaista päälle, vaikkapa vanha joulupaita tai sukka jalkaan. Jos ei armadiosta eli kaapista löydy mitään tämän väristä, niin myös peperoncino eli chilipippuri käy. Voit tehdä kauniin kaulakorun sen palosta timanttikorun sijaan. Taloudellisesti kannattavampi ja taatusti eko, eikä kukaan varasta sitä kaulastasi.  Lopuksi sen nahistuttua voit laittaa sen vaikka vihannessoppaan tuomaan pirtsakkuutta. Tässä Virpin idea sotkemaan perinteitä.

Monet uskovat myös perinteeseen ”jotain vanhaa, jotain lainattua” eli tämä ei päde vain morsiamen pynttäyksessä. Pyydä lainaksi jotain uudeksi vuodeksi ystäviltäsi ja lainaa myös itse. Jaa hyvää mieltä. 

Punainen väri on aina symboloinut positiivisuutta (että terveisiä vain itärajan taakse jos siellä ei tätä tiedetä), kuten myös terveyttä, valtaa ja hedelmällisyyttä aina Rooman ensimmäisen keisari Gaio Giulio Cesare Ottaviano Auguston ajoista lähtien.

Ikkuna on jätettävä hieman raolleen kotinne pimeässä huoneessa, jotta vuoden aikana kertyneet pahat henget ja negatiiviset energiat pääsevät ulos. Jos teillä on toinenkin huone asunnossanne, niin laittakaa sinne valot päälle ja pitäkää ikkuna visusti kiinni, jotta lämpö ja rakkaus seuraisivat teitä tänäkin vuonna. Luojan kiitos, että ei tule läpivedosta kipeäksi.

Saman ”pahojen henkien poisajamisen” hoitavat myös uuden vuoden kokot, joita poltellaan piazzoilla eli kiviaukioilla,  myös hedelmällisyyttä toivotellen. 
Keskiyöllä pamahtaa päälle tietysti ilotulitus, vaikka rahaa on pienissä kunnissa aina vähemmän ja vähemmän, joten niiden majesteettisuus on ”himmeämpi”. Suurimmissa kaupungeissa, kuten Riminillä, niihin panostetaan mielestäni liikaakin rahaa. 
En ole ilotulitusten ystävä, eikä koiramme Spilla. Monet nälkäiset saisivat niihin menevillä rahoilla pitkäksi aikaa soppaa masuihin. Poikamme Diego on 15 v ja viettää aaton ystäviensä kanssa pizzeriassa nuorten budjetille sopivasti pizzoja syöden. Pitkän kaavan mukaiset illalliset kuuluvat monen illanviettoon, ja pöydässä istutaan kolme-neljäkin tuntia. Pojat syövät pizzat ja lähtevät lähipiazzalle tapaamaan muita ystäviä ja paukauttelevat ”alkeellisia” paukkupommeja. Me vanhemmat olemme jo järjestäneet heille kuljetukset: kuka vie ja kuka tuo porukan kotiin ja milloin. Italiassa perheiden kontrolli pelaa hyvin ja juopuminen ei ole toiveiden täyttyminen tai asia, jota edes mietittäisiin juhlimisessa. Päin vastoin, kenenkään juopumistilaa ei katsota ihailevasti. Ruoka ja yhdessäolo on tärkeintä. Myös nuorille. 
Tyttäremme Camilla 23v, kokkasi koko aattopäivän suolaisia piirakoita ja jälkiruokia ja vie ne poikaystävänsä kanssa muiden ystävien kotiin, jossa he aloittavat aattoillan ensin syöminkien parissa, sitten ulos kaduille tapaamaan muita ja sulattelemaan ruokia (lämpötila on tänään +10 -13 asteen paikkeilla) ja lopuksi discoon. Porukassa on aina yhtä autoa kohti yksi, joka ei juo ja hän toimii siis kuskina. Kaikki on sovittu etukäteen. Perfetto.
Lopetan tähän litaniani näistä perinteistä, jotka mielestäni ovat ne merkittävimmät. Ah, suukon saanti mistelin alla on myös Uuden Vuoden juttu, ei pelkästään joulun. Suloista uutta vuotta kaikille Altopoggiosta ystävältänne Virpiltä ja tulkaahan tapaamaan minua tänne Italian kolkkaan. Voikaa hyvin ja kyllä se tästä taas lähtee käyntiin tämäkin 2024 tasalukuinen vuosi! Lämpöä sydämiinne ja iloista mieltä.