Harvoin suomalais-italialaisessa perheessä on italialainen mies Suomeen muuton kannalla ja suomalainen vaimo jankkaamassa että haluaa jäädä lämpimään, aurinkoiseen Italiaan "taideaarteiden" ja hyvän ruoan pariin lasten säestäessä "si´ mamma" järjen yrittäessä takoa Virpin pääkopassa että suomalainen koulusysteemi on maailman parasta luokkaa, kaikki toimii, byrokratia on olematonta, kukaan ei heitä roskia maahan, veroilmoituksen täyttö on lastenleikkiä, kehitys menee eteenpäin eikä "tahallisesti" tahmaa kuten Italiassa, kurakeleihin löytyy asianmukainen vaatetus, D-vitamiinia saa purkista ja hyviä ravintoloita löytyy kunhan maksaa ja ihana ystäväpiirikin olisi valmiina kuten myös sukulaiset Suomessa ja last but not least: Aalto-yliopistosta valmistuneena ei olisi järkeä jäädä uraputkesta pois mutta päätös-ahdistusta lievitti ajatus että toimiessani turismin parissa voin lahjoittaa runsaasti hyvää mieltä tänne tuleville turisteille tarjoamalla heille parasta Italiaa laajalla väriskaalalla!

Milanon cityelämän syrjään siirtänyt ja nyt viiniköynnösten istuttamiseen hurahtanut mieheni Daniele sanoo maalla Altopoggion paratiisissamme: " mihinkäs tästä pois kaipaa kun turistit tulevat tänne lomailemaan eli mehän olemme jo lomatunnelmissa 24/7" katsellen unelmoivasti vastapäistä Toscanan vihreän metsäistä kukkulaa ja sen alla punaisena tanssivaa sydämenmuotoista unikkopeltoa . Haa! Ho vinto. Voitin suomalaisella sisulla. Jäimme pysyvästi Italiaan."Nel bene e nel male", hyvässä ja pahassa-lausahdus sopii moneen tilanteeseen. Eihän paratiisikaan voi olla täydellinen mutta elämässä auttaa jos osaa sopeutua ja ajatella mahdollisimman positiivisesti, eikös vain?

Siirryimme rauhalliseen sopukkaan Adrianmeren hiekkarannalle Rimininille- mikä sitten paljastui muuksi kuin mieheni lapsuudenmuistoissa kun "mummolaan kävi tie" Milanon asfaltin sulattavan kuumasta elokuusta kesälomalle, kotona tehtyjen nonnan tagliatellejen pariin ja rannalla kirmailuun. Maailma muuttuu, Eskoseni. Häämatkamme oli unohtumaton: istuimme muuttokuormassa Milanosta Riminille italialaisten jussina eli elokuun puolessa välissä jumalattomassa kuumuudessa matkaten 300 km etelään päin merenrantaan, alusta loppuun suunnittelemaani asuntoon. Tunsin olevani interior designer ja mietin jopa uranvaihtoa. Hetken.

Sain kaikki työmiehet puolihulluksi tarkoilla suunnitelmillani ja loputtomilla pyynnöilläni. Yritin lepyytellä heitä keittämällä litrakaupalla Juhlamokkaa ja leipomalla jopa korvapuusteja (en tosin kertonut mistä se on saanut nimensä). Meistä tuli Italo-rakennusmestarin kanssa iki-ystäviä ja tapaamme perheidemme kesken vieläkin. He jopa adoptoivat Milanosta ostetun kanimme maalle koska se aiheutti kerrostalo-asunnossa liikaa tuhoja pomppien kuin Ninja eri asuntojen parvekkeille ja syöden kaikki palmuista lähtien. Pasqua!! Pace ja rauha hänen sielulleen kanien taivaaseen.
Suloiset lapsemme, joille etsin raskausaikana epätoivoisesti helposti lausuttavia nimiä kaksikielistä-ja kulttuurista ympäristöä ajatellen päätyen kansainvälisiin Camillaan ja Diegoon (jälkimmäisestä tuli tietysti jalkapallofani mutta edellinen ei onneksi päätynyt Buckinghamin palatsiin vaan opiskelemaan kieliä) -saivat toivoakseni aurinkoisen, rikkaan lapsuuden ja yhtenä muistona pehmeähiekkaiset rannat, aalloissa polskimisen ja simpukoiden etsimisen, tarhan ja ala-asteen meren rannalla "simpukanheiton" päässä.'

Elimme myös merihenkistä elämää purjehtien ja vältellen paikoin likaisia rantoja, kestäen kuuman kesän hyttysiä, ajoittain huonoa ilmanlaatua ja tuumien kuinka usein voi syödä naapurimme meille kalastamaa tonnikalaa nielemättä liikaa lyijyä mutta sitten tuli STOPPI. Basta! Rimini oli syöksykierteessä. Camillamme oli aika siirtyä ylä-asteelle ja Diego oli vielä tarha-iässä kun saimme vuoden mietintämyssyä päässä pidettyämme solmittua kompromissin koko konkkaronkallemme mieheni ollessa vannoutunut Suomi-fani ja valmiina muuttamaan Lappi-Helsinki-akselilla aivan minne vain Suomen rajojen sisälle vaikka ei osannut kuin kaksi maagista sanaa suomeksi: "pulla ja kiitos".

Idea, joka toteutui oli: muutamme vihreään Muumilaaksoon kesämökillemme Apenniinivuorille, Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalle puhtaaseen luontoon ja ilmaan, 650 metrin korkeudelle historialliseen Montefeltroon. Kunnostutimme kaksi kivitaloa ja suurempaa niistä vuokraamme loma-asunnoiksi. "MMM": MILANON METROPOLI-MERI-MAASEUTU. Bermudan kolmio elämässämme sulkeutui.
Täältä saa alkunsa itään Adrianmereen laskeva Marecchia-joki sekä lähteen, Rooman läpi virtaava Tiber eli Tevere-joki. Polskimme vaarattomissa, kirkas-ja matalavesisissä joissamme jonka vettä voi hörppiä joutumatta bakteerivaaraan. Täältä lähden luullakseni vain ylöspäin, kun aika koittaa. Muuttojen aika on ohi. Olemme täysin hullaantuneet Montefeltroon!

Mieheni saa olla Altopoggiossa "Herran kukkarossa". Taisin vakuutella häntä tyyliin: "sehän on vähän kuin Suomessa olisi" ( jos ei oteta huomioon korkeuseroja ja muita 99% Italian ominaispiirteitä ja erilaisia näkö-, haju-, maku-, kuulo- jne. aisteihin vaikuttavia tek

Kukaan muu, paitsi ehkä kissa, ei katso perään vaikka tepastelisi aamulla pihalla pyjama päällä. Itsevarma kukko kiekuu naapurissa tuoden maalaiselämään kuuluvia ääniä (tästä lisää juttua miten kanat tappoivat sen yksissä tuumin eräänä aamuna klo 04.00), tähdet tuikkivat ja linnunradan bongaa paljain silmin. Tähtiähän ei enää suurkaupungin valoista johtyen näykään ellei kävele jonnekin hornan tuuttiin tähyilemään eikä kenelläkään ole sellaiseen aikaa ....lista olisi pitkä, mutta lisään vaan että kesällä kipitämme tulikärpäsien perässä innosta hihkuen, kaskaat konsertoivat iltaisin aivan kuin toscanalaisissa filmeissä, kauriit syövät pellollamme viljaa ja ruoasta ei voi sanoa muuta kun "ai VOT kun on hyvää". Äitini oli nimittäin Kannejärveltä, Karjalasta.

Saimme Altopoggioon myös uudet perheenjäsenet eli pelastimme Spilla-koiran naapurilta joka ei voinut pitää koko pentuetta. Spillasta lisää juttua ja kuvia tuonnempana.... Parhaillaan meillä on myös 3 löytökissaa, jokaisella ominaispiirteensä vähän kuten meilläkin mutta eikös sitä sanota että omistaja muistuttaa koiraa/kissaansa vai menikö se vice versa..
Kerron toisessa blogissa vuoden 2016 kunnallisvaaleista ja miten minut äänestettiin pienen Pennabillin 3000:n asukkaan kuntaamme Emilia-Romagnaan sen turismivastaavaksi. Toimin kunnanvaltuuston historian ensimmäsenä suomalaisena ja ulkomaalaisena. Kampanja oli kova ja saimme murskavoiton. En kuulu mihinkään puolueeseen, haluan vain tehdä turismia ja edistää erityisesti Montefeltron turismia. Luovuin koko palkastani, sen annoin osin kuntamme vähäosaisille ja osin turismin edistämiseen. Tässä on viiden vuoden pesti. Matka-messuilla käyn edelleen vuosittain. Covid-19 meitä armahtakoon! Montefeltro on säästynyt siltä hyvin, kiitos myös harvaan asutun alueemme ja sääntöjen ahkeran ja tarkan noudattamisen.

Työni turismin parissa ei tosin rajoitu vain tähän.
Olen Perho-liiketalouslinjalta valmistunut ulkomaan ryhmien matkanjohtaja ja toimin täysin sieluin oppaana Montefeltrossa monille suomalaisille matkanjäjestäjille erikoistuen taiteeseen, kulttuuriin, historiaan ja enogastronomiaan. Alueellamme on lukemattomat urheilumahdollisuudet ja joogaryhmillekin sopivat ulkoilmapaikat. Konsultoin matka-ohjelman luomisessa asiakkaille sopivaksi ja kukin matkanjärjestäjä voi valita tarpeisiinsa sopivimman hotellin. Neuvon mielelläni ja autan tekemään loma-ohjelmasta asiakkaille täydellisen.

Rakastan luotsata erikokosia ryhmiä (koululaisista innokkaisiin eläkeläisiin) täällä ei-massaturismialueella eri teemojen parissa mutta siitäkin sitten enemmän. Konsultoin innolla ammentaen sitä syväosaamista ja -tietoa mitä vain Italiassa 27 vuotta eri kaupungeissa asuneella ja työskenneellä, "Saapasta" ristiin rastiin matkanneella voi olla. Teille lomailijoille jätän kivat tarinat, uutiset ja maukkaimmat kylän juorut kerrottavaksi paikan päällä...
Suomalainen sisu: nostatin haloota radioita ja lehtiä myöten alkuaikoina maanvyöryn aiheuttamasta tierikosta joka esti vuosikausia koulubussin perusreitin käytön ja pidensi kohtuuttomasti koulumatkaa. Saimme sen kuntoon läänin varojen avulla. Yritän auttaa missä voin. Järjestän myös "pidä tienvarret siistinä"-roskankeruukampanjoita jotka toimivat! Meillä on puhdasta.

Autan kylän nuoria englannin kielen petraamisessa koska he eivät koe sitä "tarpeelliseksi" traktorin päällä istuessa jne. Minut on myös pestattu usein lähikouluihin opettamaan englantia "vierailevana" opettajana innostaen oppilaita puhumaan. Täkäläiset ovat ujoja puhumaan vieraita kieliä. Kaikki italialaiset eivät ole ulospäin suuntautuvia jos kyse on vieraalla kielellä itsensä ilmaisemisesta. Halleluja, ihmeiden aika ei ole ohi. Italialaiset ovat hyvinkin erilaisia erityisesti pohjois-etelä-akselilla ja on avartavaa vierailla eri lääneissä ja sukeltaa moninaisuuksien tilkkutäkkiin, ennakkoluulottomasti.

Näettävää täällä Montefeltron Apenniinivuorilla on paljon- upeiden maisemien sävyttämänä. Leonardo da Vici maalasi Monna Lisan taustamaiseman Marecchia-joen laaksostamme ja asunnoistamme näkyy yksi sen maiseman kohdista. Nk. renessanssiajan ulkoilmaparvekkeilta voi käydä tutkimassa näitä maisemia ja verrata niitä n.500 vuoden jälkeen, ne eivät ole onneksi paljon muuttuneet. Tästä alkaa laaja kolmeen lääniin ulottuva luonnonpuisto-alue.

Tervetuloa kurkkaamaan nettisivujamme kotimme vieressä sijaitsevista ja vuokraamistamme kolmesta loma-asunnosta täysin kunnostetussa 1800-luvun Toscanan tyylin maalaistalossa ja suuremmille ryhmille löytyy kivoja hotelleja l

Nettisivuilta kuvia : www.altopoggio.it tai
Vastaan mielelläni osoitteessa virpi@italianoppaasi.fi
kaikki ylläolevat osoitteet tuovat viestisi minulle kuten kaikki tiet johtavat Roomaan.
Olisipa mukava tavata sinua mysteerisessä Montefeltrossa! Benvenuti!
Kiitos lukijani mielenkiinnostasi! Grazie&a presto. Kiitän siskoksia Camilla ja Susanna Reinbothia jotka innostivat minut blogimaailmaan. Nämä siskokset pitävät yhtä kuten minä ja Tarja-siskoni. Grazie di cuore myös kaikille ihanille ystävilleni, tutuille ja sukulaisille Suomessa jotka muistavat aina välillä tulla Italiaan ja kirjoitella sekä lukea juttujani.