Altopoggio on 650 metrin korkeudella- tästä saa hyvän lähtövauhdin. Mamma piilossa Diegon takana…

Talven kohokohta Apenniineilla on, kun saamme kaivaa heinäladosta vanhan punaisen muovipulkkamme esiin ainakin pariksi päiväksi. Sitten lumi yleensä sulaa pois. Lumiaura ei kerennyt Pennabillin keskustan lumihommilta tulla avaamaan tietä Altopoggioon 17 km:n päähän hetimiten aamuseisemäksi, joten poikamme ei päässytkään kouluun. Tämä ei kuulemma haitannut häntä yhtään, no problem. Eikä meitäkään- tulihan sporttisen reipas päivä lumen parissa koko perheelle. Aste miinuksen puolella, lumiketjut laitoimme seuraavaa päivää varten autonrenkaisiin. Peukut pystyyn!

Näkymä Altopoggiosta alas naapuritaloomme. Meille tämä on aina yhtä eksoottista, koska lunta sataa niin harvoin talvisin ja lähinnä vähän.  

Järjestyksessä Virpi, Spilla ja Charlie. Eipä ollut paljon kulkijoita. Italialaiset pysyvät yleensä kodeissaan, peläten liikenteeseen lähtöä näin lumisella kelillä autoilla ja parempi näin. 

Tämä on aivan selvästi ihmisen jalanjälki ja vasemmalla on mennyt lumiukko. Ha!

Altopoggion entinen possula ja nykyinen kotimme vasemmalla sekä Laventeli-asunto alempana. Lumiaura tuli onneksi pian aamulla ja kunnanjohtaja jopa soitteli kotiin kysellen, oliko hänen meillepäin lähettämänsä henkilö aurannut tien hyvin auki. Näin meistä pidetään huolta pienessä kunnassa. "Che bella la neve, voi miten lumi on kaunista. "