Kirkkoherra Don Arialdo on aivan mahtava ihminen, hän on nyt (vuonna 2023) 91v. ja ollut 50 vuotta tässä samassa kirkossa pitäen pyhäkoulua ja messun joka ikinen sunnuntai. Pappilassa hän käy vain sunnuntaisin, sillä nykyään hän asuu Riminin vanhainkodissa. 

Don siis otti muutama vuosi sitten ilolla vastaan ehdotuksemme pitää häät ”ulkomaalaisille”. Don sanoi : ”hyvä vain, että heillä on jo noin iso tyttö. Näin he eivät varmaan heti ainakaan eroa, kun tietävät, mitä on tuleman” ja nauroi. Seuraavaksi hän sanoi : ”jos siis olen elossa vielä seuraavana kesänä niin vihin heidät mielelläni, mutta tätä en siis voi taata. Sen päättää yläkerta”. Minulle tuli lievästi sanoen hermostunut olo koko vuodeksi. Paperitöistä Lontoon, Donin ja Arezzon seurakunnan välillä ei meinannut tulla loppua. Siinä meni koko talvi ja keväällä kaikki oli valmista. Don oli myös vielä hyvissä voinneissa! Meno male, onneksi.

San Giannin pappilan kirjoihin tuli tosin pieni virhe: Don oli kirjoittanut morsiamen etunimen paikalle sukunimen ja vice versa. Hän pyyteli kovasti anteeksi, koska ei ollut tajunnut että ”Kim” on etunimi. Tämä annettakoon anteeksi ensimmäiset ulkomaalaiset rohkeasti vihkineelle. Arezzon diocesi eli hiippakunta rekisteröi nämä sitten ihan oikein.

Pyhän eli San Giannin kirkko on Sestinon kunnassa Toscanassa ja se näkyy loma-asuntojemme ikkunasta Altopoggiosta. Kirkko on dokumentoitu 1200-luvulta lähtien mutta ainakin julkisivu on vielä varhaisemmalta ajalta, koska siihen on hakattu kuvia elämistä, risteistä jne. jäljittäen ne aina 1000-luvulle. Kirkon alttarilla on täysin restauroitu Giotton käsialaa oleva puinen risti kuvaten Jeesus ilman partaa. Tämän on ainutlaatuinen; yleensä näissä Kristuksella oli aina parta. Kävele 3 km pieni lenkki sinne juomaan cappuccinot aamulla ja juttele Maria Rosan kanssa, niin päivä alkaa ihanasti.

Freddyn noin 20 vuotta sitten kunnostama kolmikerroksinen Toscanalainen kivitalo on upealla paikalla. Joki alhaalla ja pihalta näkyy ylös Bascion Tornille ja Sasso Simone ja Simoncellon luonnonpuistoon asti. Pihan alla on jumalattoman suuri autotalli. Sen nurmikkoa komistaa jacuzzi ja kasvihuone sekä vieraita varten on pienempi kivitalo. Ketään ei ole vieressä, pieni lampi koristaa sisäänkäyntiä ja parkkipaikkaa ja siinä on pari hänen Intiasta tuomaa elefanttipatsasta ihmettelemässä menoa. Tämä kaikki on myynnissä noin puolella miljoonalla eurolla. Tulepas kurkkaamaan jos olet kiinnostunut ostamaan unelmatalon!

Wedding party pidettiin Freddyn kotona. Juhlissa oli kirjaimellisesti ”ihan sikakivaa”…..kuten nuoret sanoivat. Kokonainen possu grillaantui pikkuhiljaa jo aamuyön tunneista lähtien, ja tarjoamiset olivat maukkaat. Putte Possu olisi laulanut mukana (jos sitä ei olisi siis syöty grillattuna): ”Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana”! Lähiravintola Gattaran tarjoilijat toivat herkkuruokia häävieraille. Illemmalla pantiin tanssiksi Freddyn kotitalon terassilla ja korkokengät heitettiin kukkapenkkiin odottamaan! Sinä yönä ei kaskaiden sirinä onnistunut ylittämään häämusiikin desibelejä. 

Pieni kertomus Freddyn otteista, sillä hän on paikallinen ”nähtävyys”, ilopilleri, joka tykkää hyvästä ruoasta ja viinistä. Hän käy joka päivä ravintoloissa syömässä, koska yksin asuvana ja eläkeläisenä hän kaipaa seuraa ollen ikuisessa vaimon etsimispuuhassa (huom. naispuoliset lukijat!). Freddy tuntee kaikki seudun ihmiset ainakin 60 km:n säteellä. Hän viettää puoli vuotta ”Paradiso2”-ristimässään kesäpaikassa ja talvet Lontoon asunnossaan ja Intiassa. Freddy Whatsappailee minulle pyytäen apua,  koska ei ole vieläkään oppinut puhumaan italiaa. 20 vuotta on kuulemma hänelle liian lyhyt aika.. Viimeinen viesti tuli viime viikolla karanteenista Lontoosta tyyliin: ”voisitko Virpi kysyä Aldoa leikkaamaan nurmikon ja kylän mekaanikkoa tilaamaan uudet renkaat traktoriin per favore?” Ma certo, tottakai.

Freddyä auttaa mielellään, hänkin on aina valmiina auttamaan muita. Hän leikkaa kylän yhteisen urheilukentän ruohon, ostaa itse asfalttia jos kunnantalolla sanotaan ”eioo” ja laittaa kuopat kuntoon itse kunnan syrjäteillä. Sai jopa kerran liialla omatoimisuudellaan erään kunnanjohtajan suuttumaan (”tämä on vastoin sääntöjä”!) ja minä jouduin selvittelemään välejä viikkokausia, kunnes sindaco rauhoittui uskoen, että Freddy tarkoitti vaan hyvää innostuen vain vähän liikaa asfalttihommiin.

Jouluna hän pukeutuu Babbo Natale-joulupukiksi, käy ostamassa paikallisista liikkeistä lahjoja ja ajelee vilkkuvalojen koristamalla avo-autollaan ympäri Pennabillin piazzoja ja tuo lapsille lahjoja. Kajarit hän asensi ulos auton konepellin viereen ja ”Jingle Bells ja White Christmas” raikuivat muutoin niin rauhaisilla teillämme aavistellen Joulupukin tuloa. Tunnelma oli paikoin kuin Afrikan nälkä-alueilla ruokalähetyksen vihdoin tullessa perille….lapset parveilivat hänen autonsa ympärillä ja hän erehtyi siinä hössäkässä antamaan aikuisille tarkoitetun lahjan lapselle, mutta asia korjattiin. Nelivuotiaalle lensi syliin rommitäytteiset suklaat. Siinä olisi ollut lapsiparalle erilainen YÖK-joulu. Onneksi meiltä äideiltä universaalisti ei karkaa mikään yksityiskohta, kun on kyse lapsistamme. Freddyä pitää siis vahtia, mutta hänellä on hyvä sielu. Me saimme lahjaksi hänen itse tekemänsä linnunpöntön. Edellisjouluna hän sai niin kovan flunssan ajellessaan pukkipuvussa vuorilla talvisessa viimassa avo-autollaan, että rommitotikaan ei kuulemma parantanut oloa ja nyt joulupukkeilu on ainakin tällä haavaa jäänyt väliin. Che peccato, harmi. Mutta häihin: